Yöllä oli satanut lunta maahan ja aamulla olikin sitten ihan erilainen olo taas kun ulkona ei ollutkaan ankeaa enää. Genakin oli taas ihan into pinkeänä ulkona kun maassa oli lunta. Rassu ei vaan tajunnut että lumen alla oli vielä se jää, ja neiti sitten luistelikin muutamia kertoja kun yritti ampaista johonkin tai jarruttaa yks kaks.


Neidin kanssa otettiin päivällä auto alle ja ajettiin vähän syrjemmälle kaupungin vilskeestä ja mentiin nauttimaan lumisesta luonnosta metsään. Miten olikaan ihanaa olla hiljaisessa metsässä, maassa lunta ja koira kirmaa ympärillä, joka vielä kuunteli jokaista luoksetulo käskyä. Oli kyllä niin täydellinen reissu. Koira nautti aivan älyttömästi kun pääsi olemaan vapaana ja minäkin nautin reissusta täysin kun kaunis, rauhallinen luonto ympärillä ja Gena ei yrittänytkään omille teilleen. Minä jos pysähdyin niin neiti jäi odottamaan, kuunteli kutsujani todella nätisti, kamalan kauaksi en uskaltanut vielä neitiä päästää yksin kirmailemaan jos vaikka sitten olisikin omat kujeet tulleet mieleen. Mutta niin mukavaa oli että jos vain ilmat sallii niin uusiksi otettava nopeasti :) Niin ja olihan mie kerran pyllyllänikin reissun aikana :D Jäätä oli lumen alla niin pääsi yllättämään.


Eihän myö Genan kanssa voitu hyvää keliä hukkaan heittää ja illalla sitten tehtii lähialueella puolentoistatunnin käppäily reissu. Löydettiin ihan uusia alueita valtatien toiselta puolelta kun lähdettiin tutkimaan mihin koirantassu jäljet oikein vie. Pimeässä oli vähän ilkeä tutkia uusia teitä ja polkuja, onneksi edes lumi vähän loisti niin nähtiin jotakin. Pitää lähteä tutkimusmatkalle joskus valoisaan aikaan. Vaikutti siltä että sieltä voisi löytyä paljon reittejä. Ainakin paljon tassun ja jalkojen jälkiä sielä näkyi. Nyt on jalat väsyneet. Nämä ovat niitä ihania päiviä elukoiden kanssa :)