Jopas oli viikonloppu. Toiminnan täyteinen, täytyy sanoa. Lauantaina aamulla kahdeksan jälkeen Genan kanssa suunnattiin Varkauteen koiranäyttelyyn. Gena ei ollu moksiskaan vaikka Taavi ei ollut mukana. Hyvin matkaa itsekseen. Sammareita kun tuli näyttelypaikalla vastaan, neiti aina täpinöityi kunnes tajusi ettei ollutkaan Taavi. Hassu! Tosi mahtava näyttelypaikka oli, isot isot kehät ja paljon tilaa. Auringosta pystyi nauttii ihanilla nurmivalleilla tai hakeutua puitten varjoon. Siihen se ihanuus jäikin…

Odotin kehää innolla, olihan tuomarina Ove Germudsson (swe).Noh, se innostus laski hyvin nopeasti kun sain tietää meidän tuloksen. Gena nimittäin esiintyi minusta todella kivasti. Kuunteli ja malttoi. Pöydälläkin käyttäytyi hienosti. Hiekkaa piti välillä kyllä haistella, mutta muuten oli hienosti. Pelko rupesi vain hiipii puseroon kun Ove otti mittarin käteen, ja pelko oli aiheellinen kun saatiin keltainen nauha, T. Olin järkyttynyt, jopa niin, että poistuin kehän laidalta käännöspalveluun saamaan selkoa miksi moinen tulos… Syynä keltaiseen oli 34cm korkeus ja se että Gena oli nyt liian ohut!!! Mihin kahdessa viikossa mukamas on Genan ”tanakkuus” hävinnyt. Ekana haukutaan tanakaksi ja nyt ohueksi… Aikaa välissä kaksi viikkoa.

Suuntasin sitten matkan mökki kohden vanhempiani yllätysmoikkaamaan Genan kanssa. Lonkero ja makkaraa mukaan, saunomaan. Aivot narikkaan ja rentoutumaan. Gena nautti kun pääsi mökille taas pitkästä aikaa. Gena tajusi heti kun hiekkatielle käännyttiin että mihin oltiin menossa. Hirveä ravaaminen alkoi takakontissa ikkunalta ikkunalle. Mökillä sitten heti paikkojen tarkistus. Saunaan neiti ei tälläkään kertaa halunnut, kävi kyllä, mutta totesi liian kuumaksi paikaksi edelleen. Uimassa ei käynyt, mutta veden rajassa kylläkin tutkimassa tilannetta. Ja minua piti tietysti päivystää missä olen. Kotia mentiin niin että euroviisuiksi oltiin kotona ja neiti pääsi ansaitulle levolle.

Aamulla ennen seitsemää herätys ja Gena oli hyvin unisen oloinen. Mietin onko viikonloppu ruljanssi neidille liian raskas, mutta kun ulkona käytiin, neiti heräsi kyllä ja epäilykseni katosi. Nakkia vielä mukaan ekstra herkuksi kehään tällä kertaa. Paikan päällä Gena jo oli sama yli virkeä itsensä. Koko ajan töhötti johonkin suuntaan. Ihanaksi yllätykseksi huomattiin Hippu. Genan sisko oli paikalla, olivat tulleet turisteiksi paikalle. Tunnistivat selvästi toisensa. Leikkiä olisivat tahtoneet, nyt meni vain nujuamiseksi, kun ei vapaaksi voinut päästää. Pitää jossain välissä yrittää nähdä/treffata. Pääsisivät sisarukset painii ja telmii kunnolla taas. Oli kyllä Hippu kehittynyt kamalasti viime kerrasta, iso ja nätti tyttö.

Gena oli kehässä tänään aivan ihana. Nyt oli malttia. Jaksoi seisoa hienosti pitkiäkin aikoja. Pöydällä oli ok. Liikkeet sain esitettyä kunnon temmossa. Oli mukavaa olla tytön kanssa kehässä. Tuomarina oli Dagmar Klein (slovenia) ja en arvostelua sillain kuullut, joten oli pieni shokki kun sihteeri antoi ERI1 nauhat. Kädet tärisi ja sydän hakkasi vähän aikaa ihan villisti. Olin ihan ällikällä lyöty. Totta kai sitä on haaveillut, mutta ei sitä osannut odottaa eilisen jälkeen. Paras narttu kilpailussa olin vain ihan ihmeissäni kun sinne jouduin. Yks kaks vain nauhoja jaettiin ja mie sainkin vihreän. Järkyttävää, Gena jätti taakseen hienoja narttuja. Vielä suuremman shokin sain kun minulle ojennettiin vara-sert. En ollut uskoa sitä todeksi mitenkää. Aivan mahtava päivä ja onnensa kukkuloilla ajoi kotia. Ja Gena totta kai sai kovasti rapsutuksia ja herkkuja.

Illalla sitten vielä Taavin ja Juulin kanssa mettään viilettää, ettei viikonloppu vain olisi liian yksitoikkoinen. Kakarat olivat onnessaan kun saivat peuhata ja juosta minkä ehtivät jaloistaan. Nyt neiti lepäilee pedissään. Huomenna suunnataan agihallille Genan kanssa ekoihin yhteisiin treeneihin. Jännittävää!