Hyvin kiireinen viikonloppu takana. Nyt töissä lepäilemässä ja tämä yrittää akkuja latailla.
 
Lauantaina sitten koitti tämä suuri päivä. Aamulla töistä kotia pakkaamaan viimeiset tavarat ja rahtaamaan niitä talolle. Muuttopäivä siis koitti. Gena pääsi pariksi tunniksi äidilleni hoitoon kun isompia tavaroita roudailtiin, ettei toinen olisi tiellä. Antti kun jäi talolle kasaa sohvia, kaappeja ja kirjahyllyjä sekä vanhempani suuntasivat mökille niin Gena pääsi talolle kattelee touhua. Minä sitten jatkoin nyssäköiden ja laatikoiden roudailua farmarillani.Neiti yritti kovasti olla mukana koko päivän. Ei toinen oikein yhtään osannut rauhoittua vaan seurata piti jokaisen touhua. Joutui talolle kerran hetkeksi jäämään yksin, neiti joka ei ole koskaan ääntä päästänyt kun yksin jäänyt niin haukkui muutaman kerran perään. Takaisin tullessa piti vähän ääntä kun rupesi kuulee ääniä, odottelin että hiljeni kunnes mentii sisälle takaisin.
 
Neiti oli aamulla jo selvästi aistinut muutoksen ilmassa kun ruoka ei ollut maistunut ja illalla ilmeisesti sen verran stressasi ettei suostunut syömään. Neiti nimittäin koko ajan käveli perässä, päivysti välillä ovella että milloin lähdetään kotiin. Saunan ovenkin takana piti vahtia meitä. Ensimmäinen yökin meni levottomasti. Neiti vaihteli koko ajan paikkaa, käppäili levottomasti, mutta ei pitänyt ääntä. Aamulla aikainen herätys huonosti nukutun yön jälkeen ja suunta kohti Erkkaria Helsinkiin Tuomarinkylään. Neiti oli ihme kyllä todella pirteä ja iloinen, vaikka oli nukkunut huonosti ja syönyt.
 
Ilokseni sain nähdä pitkästä aikaa Sellan ja Riikan sekä Saanan ja viimein myös Riimin. Todella ihana oli jutella pitkästä aikaan. Hyvä että Riikka bongasit minut, itse en varmaa olisi mitään tajunnnut. Neidit olivat vähän känkkäränkkejä. Sellalla juoksut lopuillaan ja Genalla odotellaan kuukauden sisällä. Välillä muristiin ja uhiteltiin, välillä pientä leikin tynkää. Hassuja. Silmillä ja kädellä vähän mittailtiin tyttöjä niin Sella ehkä puoli senttiä korkeampi, mutta on hyvässä karvassa, toisinkuin Gena. Sellasta on kyllä kasvanut todella nätti neiti. Riimikin todella komistus.
 
Valitettavasti ilma ei täysin suonut, juuri junnunarttujen kehän alkaessa alkoi vettä sataa, eikun kamat suojaa puiden alle. Sitten käymään kehässä kaikkien 16 junnunartun kanssa ja äkkiä välissä hakee autosta sontikka ettei odotellessa kastuisi niin. Kehässä Gena oli kuuliainen vaikka muuten pursui energiaa kehän ulkopuolella. Pöytä treeniä pitää tehdä, nyt kun muutettu niin ulkopöytiä voin käyttää treeniin. Pöydällä aina vähän epäröi aluksi, kunnes rentoutuu. Muuten minusta ei hullumpi. Tuomari kopeloi todella paljon ja pitkään, siitä neiti ei ollut moksiskaan. Itseasiassa vain parani mitä pitempää pöydällä oli. Tulos oli H, se mitä jo viime viikonlopuilta odotin. Saana ja Riikka voivat todistaa kuinka kalju miun koira on.
 
Helsingistä äkkiä kotia ja jatkamaan muuttohommia. Sai olla hetken taas yksin talolla kun käytiin vanha asunto siivoamassa. Nyt neiti oli lähtiessä ja tullessa ihan hiljaa. Muutenkin neiti oli rauhallisempi koko illan. Tottakain vielä seuraili tarkkaan missä mennää ja mitä tehtiin. Mutta uskalsi jopa maata vaikka jompikumpi liikkui. Luita uskallettiin jo jäystää, Erkkarista saatu luu oli suosiossa. Pihalla uskalsi käydä itsenäisesti vaikka jopa ukkonen jytisi. Ja neiti teki tuttavuutta siilen kanssa. Hirveä haukkuminen alkoi yks kaks ja kun ei loppunut niin pitihän sitä mennä kattoo mitä tapahtuu. Oli ahdistanut siilen talon seinään ja ärisi sille. Neiti sisään ja ovi kiinni, siili poistui parissa minuuutissa ja kun Genan laskin ulos niin hajuja löysi mutta ei siiliä. Ruokakin maittoi illalla ja yön otti rauhallisesti. Ilmeisesti neiti alkoi jo sulattaa että nyt ollaan täällä.
 
 
Kiitokset Erkkarin järjestäjille, mahtava oli nähdä paikanpäällä n140 gööttiä kerralla, kun täällä Lappeenrannassa göötteihin harvemmin törmää. Tällä viikolla työkiireiden takia agi ja rauniot jäävät väliin kuten viime viikollakin...
 
(c)Sari Pitkänen