Genan kanssa kunnioitimme veteraaneja lähtemällä aamupäivästä lumipyryn hetken hellittäessä metsälenkille. Turoa ei valitettavasti saatu mukaan kun Juuli oli Taavin kanssa Joensuussa agiradoilla. Toinen kerta sitten. Gena oli paljon rauhallisempi kuin viimeeksi, eikä miun tarvinnut reissun aikana pelätä jalan puolesta. Korvatkin oli tytöllä paremmin mukana, pientä palkkaa annoin silloin tällöin vahvistukseksi oikeasta toimesta. Mukava lenkki tehtiin yhdessä polkuja kävellen.

Kauniita lumisia maisemia :)

Missä Gena?

Gena oli niin terhakkana koko matkan, ei osoittanut väsymisen merkkejä tai että jalka olisi vaivannut

Gena löysi jäätyneen lammikon, äkkiä pois ettei kastu..

Mitäs tuolla on?

Tässä on joku oikein kiinnostava tuoksu, piiiiitkään jäätiin haistelee.

 

Itsenäisyyspäivää jatkettiin Genan kanssa juhlien vielä illalla. Kuhan Juuli palaili kotia Joensuusta, kyselin Turoa lenkkiseuraksi. Vitsi, jätkä on jo saanut korvansa pystyy ja on kyllä komia häntä jo pennulla kun niin ylväästi sitä kantelee. Yllätykseksi Juuli toi mukanaan myös isommat karvapallot: Taavin ja Hilman. Ilo oli nelikolla suuri kun pihassa nähtiin. Taavin kanssa nenut vastakkain, Turon kanssa leikin haastoa ja Hilman kanssa neitimäistä örinää. Turo ja Taavi olivat ihme kyllä lenkkiläisistä fiksuimmat tassuttelijat. Hilma ja Gena provosoivat toisiaan koko ajan örinällä ja pörinällä nuhjailee... Mutta silti, oli mukava piiiitkästä aikaa päästä joukolla lenkkeilee ja kyllä sen näki Genassa miten katse loisti koko reissun (hihna käytös kylläkin unohtui siinä tohinassa täysin neidiltä). Näitä vain useammin kiitos :)