Tallilla tänään treenailtiin luoksetuloa oikein kunnolla. Oltiin viimeisenä tallilla kun minä olin luvannut tehdä iltatallin. Porukka kun häipyi niin päästin Genan vapaaksi talliin, kun ei ollut huolta että porukka lappaa ovissa ja Gena vilistää jostain välistä. Tallissa kuitenkin on monen monta kiinnostavaa asiaa...hevosten sapuskat, leipiä, porkkanoita, rapisevia rottia. Neiti kuitenkin yllätti minut ja tuli luokseni kutsusta. Jos olin näkymättömissä, tulo kesti pitempää ja jouduin kutsuu useamman kerran, mutta neiti tuli joka kerta. Jos sitten olin näköetäisyydellä, neiti tuli suoraan luokse. Annoin neidin aina välillä tietenkin mennä tutkimus retkille, mutta aina silloin tällöin kutsuin luokseni ja taas annoin mennä omille teilleen. Neiti oli ihan eri oloinen kun sai pitkästä aikaa olla vapaana tallissa, ei sitä ikävää itkumista joutunut kuulee narun päässä kun tallia tein vaan neiti juoksi korvat hörössä ympäri tallia häntää heiluttaen. Taidettu saada neidille kuuloa takaisin kun houkuttimista huolimatta tiensä löysi aina luokseni :) Kotona ja lenkillä tehdyt treenit tainneet pikkaisen auttaa, mutta vielä en rohkene tallin pihalle laskea vapaaksi. Murkkuikä kuitenkin menossa vielä, vain turvallisissa paikoissa rohkenen. Jotenkin koko ajan pelko siitä että jos neiti ei kuuntelekkaan ja löytää tiensä autoteille.


Gena on myös viimeisen kuukauden aikana tajunnut että eteisessä missä on hänen oma petinsä, suht vieressä on pienen pieni ikkuna juuri Genan korkeudella, niin siitä näkee pihalle. Ja olenkin nyt useasti nähnyt Genan istuvan tai seisovan ikkunan edessä. Varmaan neiti siitä jotain näkee läpi vaikka pitsiverho on välissä. Noh, viimeistään tänään Gena osoitti että siitä näkee. :) Tulin kaupasta kotia ja ajoin autolla ylös pihalle kun yleensä jätän sen alapihalle. Sit jotenkin vain katseeni harhautui kohti ikkunaa josta meidän eteiseen näkee. Ja yllätys oli suuri kun näin Genan hahmon ikkunassa, ekana jännittyneenä ja sit huomasin että rupesi innostumaan ja käymään levottomaksi. Ilmeisesti neiti tunnisti minut. Otin kantamukset ja menin sisälle. Koti oven kun avasin niin mietin että onko ovella vastassa vai ikkunan luona. Ikkunan luonta neiti juoksi innokkaasti kun ovesta sisälle astuin :)

Lukenut olen myös muiden Genan sisarusten murrosiän touhuja ja ruvennut miettimään että näinköhän Genalla onkaan sittenkään murros edes kunnolla alkanut kun mitään tuhoja neiti ei sentään ole tehnyt. Levoton on kyllä ollut, inisee ja ulisee paljon, hakee huomiota kyllä. Lelut lentelee ,mutta ei mitään vakavaa. Neidillä oli pienenä että kaikki vaatteet ja kengät piti levitellä, mutta nyt iän myötä tämä on hävinnyt. Nyt ainoastaan kun minä olen töissä niin neiti saattaa moista harrastaa minun kengillä tai vaatteilla. Oonko meillä pelkästää tämä kuurous ollut pahin ongelma, vai onko pahin vasta edessä?? Ekoja juoksuja myös odotellaan kovasti...